Nuorisorikollisuus ja katujengit puhuttavat meitä yhä enemmän. Emme ole vielä Ruotsin tiellä, mutta emme voi poissulkea aitona uhkana sitä, että tilanteemme muuttuu nopeastikin naapurimaamme suuntaan.
Runsas viikko sitten uutisoitiin muutamasta kouluväkivaltatapauksesta, joissa alaikäinen käytti puukkoa tai muuta teräasetta toista oppilasta vastaan. Nuorisoryhmien toteuttamista satunnaisista väkivallanteoista uutisoidaan usein, ja erityisen huolestuttavia ovat nuorten katujengit. Poliisi tiedotti juuri, että he ovat tunnistaneet pääkaupunkiseudulla kymmenkunta rikollista toimintaa harrastavaa katujengiä. Samalla poliisi kertoi perustavansa kaksi uutta poliisiryhmää torjumaan katujengejä ja hajottamaan niitä. Hyvä, että tilanteeseen puututaan määrätietoisesti. Mutta tämä ei riitä.
Selkeä enemmistö nuorisostamme voi hyvin, mutta pahoinvoivat tai yhteiskunnasta syrjäytyneet nuoret ajautuvat helposti rikolliselle tielle. Katujengien jäsenet ovat poliisin tiedotteen mukaan pääosin ulkomaalaistaustaisia. Mikä tilanteeseen auttaa?
Minulla on kolmen kohdan ohjelma, jolla lähteä liikkeelle. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen ja kielikoulutukseen on panostettava paljon nykyistä enemmän sekä autettava heitä rakentamaan positiivista polkuaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansainväliset oppimistulokset osoittavat, että Suomi on onnistunut poikkeuksellisen huonosti vierasperäisten oppilaiden kouluttamisessa lukemaan ja kirjoittamaan uuden kotimaansa kielellä. Meidän on resursoitava lisää kielikoulutukseen ja muuhun yhteiskuntaan integroimiseen samalla vaatien oppilailta heidän omaa aktiivista opiskelupanostaan. Ihminen, jolla on positiivisia vaihtoehtoja elämässään, valitsee niitä mielellään ja tekee työtä niiden eteen.
Toiseksi nuorten rikoksiin on puututtava paljon nykyistä nopeammin. Pitkät tutkinta-ajat ja oikeusprosessit, jotka saattavat tuottaa tuomion vasta kahden vuoden päästä, eivät toimi. Tämä johtaa vain siihen, että nuori ei saa välitöntä palautetta rötöksistään, eikä kannusta muuttamaan käytöstä. Tärkeä kasvatuskeino on, että väärään käytökseen puututaan välittömästi. Rangaistusten koventaminen sinänsä ei välttämättä toimi, jos rangaistukset annetaan vasta vuoden tai kahden päästä; ne voivat jopa pahentaa rikoskierrettä. Tarvitsemme nopeaa puuttumista eli lisää resursseja sekä oikeuslaitokselle että poliisille.
Kolmanneksi tarvitsemme poliiseja lisää myös ennaltaehkäisevään ja valistustyöhön kouluissa sekä jopa päiväkodeissa. Poliisin vierailut kouluilla, niin valistamisen kuin kouluväkivaltaan puuttumisen ominaisuudessa, ovat ehdottoman tärkeitä. Tarvitsemme poliiseja lisää kaduille myös turvallisuuden tunteemme takia. Suomessa on asukaslukuun verrattuna Euroopan vähiten poliiseja, (130/100 000 asukasta). Ruotsissa ja Tanskassa vastaava luku on noin 200, ja EU:ssa keskimäärin 318 poliisia 100 000 asukasta kohden. Suomen 7 500 poliisin lukumäärä tulee nostaa yli 8 000 poliisiin mahdollisimman nopeasti, tämäkin kasvattaisi eo. suhdeluvun vasta noin 145 poliisiin.
Katujengien muodostumiselle altistavia tekijöitä, kuten syrjäytymistä, on estettävä erityisesti pehmein keinoin. Meidän on pyrittävä pitämään kaikki mukana ja tarjottava mahdollisuuksia edetä elämässä laillisella polulla. Tämä on kestävin tie pitkällä tähtäimellä. Rikoksia ei voida koskaan välttää täysin ja niihin on puututtava välittömästi ja tiukasti.
